Jauhemaalaus

En ole muistaakseni koskaan käyttänyt jauhemaalausta pintakäsittelyyn, joten vain sivusta seuranneena en ole kovinkaan tietoinen sen menetelmistä. Tämä aihe on minulle uusi ja tulee tarpeeseen.

Pohjatyöt aloitetaan kai tässäkin menetelmässä kappaleen puhdistamisella, muistaakseni suihkupuhdistus

tai rasvanpoistopesu.

Tämän jälkeen kappale pinnoitetaan käyttämällä hyödyksi jauheen sähköistä varausta. Lopuksi pinta kovetetaan uunituksen avulla.

Ruisku ja jauhemaalauksen eroista voisi mainita ainakin laitteiston,  materiaalinsiirto ja kovettamisen erot.

Hyviä puolia ovat jauhemaalauksessa mielestäni jäljen tasaisuus ja pinnan kestävyys, sekä pintakäsittelyaineen kierrätys mahdollisuus. Huonoja taas laitteiston kallis ylläpito ja se, että sillä ei voi käsitellä pintoja joita ei voi lämmittää.

Etä tehtävä

Kesäkuussahan tämä piti jo kirjoittaa mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan tuntien kirjoitus tekniikkani ja nopeuteni.

Kesäkuussa en päässyt lähipäiville, koska työpaikalla oli lomakuume pahimmillaan ja ennen lomia oli saatava valmiiksi jos jonkinlaista tuotetta.         

  designe tuolit uutta pintaa vailla    

mukava maalattava muotonsa ansiosta

Oli kauppaketju Prisman laajennuksen avajaiset ja sinne piti työstää valotunnistetolppien maalaus, sekä lasten leikkijunan korjaus ja pintakäsittely.

Prisman vihreää

      maalaamo /veturitalli

Yhdet puiset omakotitalon portaat saatiin 

valmiiksi ja maalattiin, sekä tietenkin lukuisia muita pienempiä töitä. Myös eräs metsätyökonevalmistaja, joka tuottaa meillä alihankintatöitä, ilmoitti että sinne piti koota ja pintakäsitellä metsätyökoneen jäähdyttimen suojaverkko.Minun tehtäväkseni jäi niiden suojaverkkojen kehikoiden pintakäsittely. Niistä sovin Jarin (Välkkynen) kanssa etätehtäväni aiheen.

Metsätyökoneiden jäähdyttimen suojaverkkojen kehikoiden pintakäsittely aloitettiin purkamalla saapuvat elementit pakkauksista ja pesemällä ne pesukoneessa, sekä pyyhkimällä tinneririevulla. Siinä hommassa on hyvä muistaa suojaimet, maski, käsineet ja lasit.

Itse maalaus aloitettiin pohjamaalilla, jona minä käytän työssäni Tikkurilan Temacoat GPL-S Primeriä.

Sen tarttuvuuden ja nopean päällemaalattavuutensa takia. Kyseinen maali sopi myös tilaajalle, jonka laatuvaatimukset käsittelevät tässä tapauksessa rasitusluokkaa C3 ja niille asetettuja vaatimuksia.

Maalaamisen teki haasteelliseksi komponenttien keveys, ohuus sekä tukiristikon muoto. Aluksi meinasikin tulla valumia "risteys" kohtiin kerrostuneen maalin takia. Mutta käden nopeutta tarkentamalla sekä työkappaleen asentoa ja ruiskun säätöjä muuttamalla niistä selvittiin muutamalla hionnalla. 

Irralliset takalistat olivat kyllä tuottaa harmaita hiuksia. Jos niitä käsitteli koukussa roikottamalla ne heiluivat paineen voimasta. Jos taas rimojen tai levyn päällä ne keräsivät reunoihin liian paksua pintakalvoa ja muutenkin hidastivat työtä kun maalattavana oli molemmat puolet.Tähän pulmaan kehitimme myöhemmin telineen, joka pitää ne irti maasta ja helpottaa työskentelyä.

listat roikkumassa koukussa epävakaus lisää ohi ruiskutuksen

määrää ja maalin menekkiä.

Pintakerroksen maalasin tilaajan määrittelemällä RAL 7021 värillä. Laatuvaatimuksia heillä oli märkämaalauksen suhteen; nimelliskalvon vahvuus 150 sekä minimikalvon 120. Maksimassaan kalvo sai olla 3*nimelliskalvonvahvuus. Kiilto asteen tuli olla 80-90. Kalvon paksuustta en tuolloin pystynyt vielä mittaamaan, mutta ilmeisesti sitä oli riittävästi koska tuotteet eivät tulleet takaisin ja niiden innoittamana lisätilausta odotellen ja toivoen olemme hankkineet kalvonpaksuus mittarin. Pitäisi vain ehtiä paneutumaan sen kalibrointiin ja käyttöön.

      kehikko pinnassa odottamassa kokoonpanoa

ei kun uutta kehikkoa koukkuun.

                                                                  

Kaiken kaikkiaan työ saatiin kuin saatiinkin valmiiksi ajoissa vaikka aikataululla olikin kiire. N.16 tuntia

käsittäen pinta ja pohja työt, sekä kokoonpanon ja lähetyksen. Hermostumista ja jännittyneisyyttä lisäsi myös työn tärkeys tulevia hankintoja silmällä pitäen koska kyseinen yritys on tarkka niin laadun kuin toimitus aikojen suhteen. 

.

Taas oli antoisa reissu lähipäiville Hämeenlinnaan. Päähän jäi palion asioita niin uusia kuin vanhojakin, mutta kertaus on opintojen äiti, sanotaan.Uutena minulle tuli automaalit, koska en ole ikinä automaaleihin perhtynyt saatika maalannut autoa.
Eli lähipäivät alkoivat sillä, että asiakkaalta oli tullut ralli mini joka piti maalata kiirreellä ja meidän piti miettiä mitkä kohdat tuli kitata ja mitkä jättää vähemmälle huomiolle.
Tarkasteltuamme autoa tulimme siihen tulokseen että katto vaati ylisiloituksen ja muutama isompi kolhaisu tulisi kitata ,että eivät peilaisi pintakäsittelyn jälkeen.
Itse kittaukseen en ehtinyt ottaa osaa muuta kuin kysymyksien muodossa eli kuivumisajat ja kovettajat sekä paljonko ainetta pitää lisätä ja miten no ehdin sentään hiukan hioa.
Seuraavaksi sitten siirryttiinkin maali maailmaan jossa Jari Kuvaja esitteli meille aluksi suullisesti Sikkenssin tuotteita, pääasiassa auto surfacer uv-kuivuvaa filleriä.
Itselläni, joka ei auto maaleista paljon tiedä jäi käsite filleri vähän oudoksi, mutta jos oikein ymmärsin se on jonkinlainen pohjamaalin täyttävämpi versio. Itse tuote olikin aika mielenkiintoinen koska kustannukset alenivat huomattavasti mm kuivumisajan kerrosten lisäämisen, sekä tuotteen säilyvyyden suhteen. Tosin kuten sanoin en ole automaalari, mutta esim kiven iskeämän korjaukseen tai muihin "paikkamaalauksen"pohjustukseen on tämä tuote nopeutensa vuoksi kannattavampia .
Uv lamppujen hinnat taas saattavat nostaa kustannuksia.

Luennon jälkeen tuli käytännön osuus jossa testattiin mm kuivuvuus ja tarttuvuus auringonvalossa ja siellä mihin ei valo yllä, sekä tietenkin lamppujen valossa(on muuten ainoita ammatteja rock tähteyden lisäksi missä suositellan käytettäväksi aurinkolaseja koska lamput ovat hitsauksen valokaareen verrattavissa teholtaan).
Ja toden totta, jos filleri ei ollut saanut valohoitoa oli se pyyhittävissä tinnerillä pois, mutta missä se oli kovettunut ei tinneri sitä liottanut.
Pohjan jälkeen maalasimme itse värin, joka oli vesiohenteista ja maalattin kolmeen kertaan ensin 100% eli ehjä kalvo sen jälkeen noin 80% harso pinta ja viimeiseksi noin 20% harso jos oikein muistan. Ja tämäkin tuote säästi aikaa kuivumisnopeutensa ansiosta. Viimeiseksi lakattiin pinta kahteen kertaan ensin ohuelti sitten täyteen.
Sikkensin lakat erottuivat siinä, että itse lakkoja oli kolme ja kovettajia vain yksi mikä näin tuote eikä auto maalarin näkökannalta olisi hyvä myös muissakin pintakäsittely aineissa kuin autolakoissa. Happoliina, jolla metalliin asti puhkihiottu pinta pyyhittiin on muistaakseni tulossa myös muuhun metalliteollisuuden pintakäsitteelyyn.
Esittely oli mielestäni antoisa erityisesti kun aihe ei ollut tuttu ja pieniä terminologia vaikeuksia lukuun ottamatta ajatuksia herättävä varsinkin kun pääsi kokeilemaan tuotteen helppoa ja nopeaa levitettävyyttä .
Eli tuote ja esittely olivat tutusmisen ja kuuntelun arvoiset.

Liukumaalaus etätehtävä

No niin taas on jäänyt muutama tehtävä väliin, mutta kun on sama pää kesät talvet, niin huomaa jo kuukauden kuluneen siitä kun viimeksi piti kirjoitella.

Mutta aiheeseen eli liukumaalaukseen. Minunhan siis piti ensin harjoitella koulussa vanerin paloille. Minkä teinkin Jarin hyvillä neuvoilla mm. pk-aineen valinnassa ja ruiskun säätöjen teossa. Loppu olikin sitten itsestä kiinni.

Kyseinen maalaustapa oli itselle aika outo, mutta sikäli ajankohtainen että työpaikalleni oli tullut tarjouspyyntö ja kysely pystymmekö sen toteuttamaan asiakkaan toivomaan filmivaneri pintaiseen ukkoon.

Ukko irti leikattuna vanerista.

Joten ei kun työstämään, eli miettimään aineita jotka kestäisivät säätä ja olisivat edullisia sekä vielä kaiken kukkuraksi pysyisivät filmivanerin pinnassa kiinni.

Koska kyseessä oli mallityö valitsin pinta- pohja maaliksi Otex merkkisen pohjamaalin sen tarttuvuus ominaisuuksia ajatellen .

Jos pinnasta halutaan kiiltävä sävyisempi se pitäisi vaihtaa vaikka Temalack:aan, joka käsitykseni mukaan kävisi myös kyseiseen työhön ominaisuuksiensa puolesta.

Eli ensin ukko hiottiin 120 karkealla hiomapaperilla harmaapintaiseksi.

hiontaa pöydällä

Sen jälkeen pölyjen poisto ja ei kun ruiskuttamaan Otexia pintaan. Kuivumisen jälkeen välihionta 400 karhealla hiomapaperilla, käsin ei koneellisesti ja toinen kerros Otex tartunta pohja maalia pintaan.

pohja-pinnassa

Tämän jälkeen vaikein osuus eli reunojen liukumaalaus. Maaliksi valittiin Unica sen ulkokäyttö sovellusten ansiosta. 

Eli säätämään ruiskun viuhkaa oikean kokoiseksi ja maalia sopivan juoksevaksi.

Mielestäni en saanut viuhkaa haluamalleni tasolle, lieneekö kyse kokemattomuudestani vai ruiskun huonoudesta / vanhuuden kulumista. Osan otan kuitenkin omaan piikkiin, mutta itse en tyytyväinen ollut ja lisää toistoa kaipailen. Eiköhän sitä jossain vaiheessa myös tule .

Asia johon itse aion kiinnittää huomiota on viuhkan koon lisäksi myös ruiskun kulma ja käden nopeus sekä liipasimen paino. Koska se ei tuntunut tässä ruisku mallissa olevan täysin hallussa jouduin säätämään sen niin pienelle, että viuhkasta ei aluksi meinannut tulla kuin pisaroita, eli maali ei kunnolla hajonnut sumuksi .

Mutta pääasia että asiakas oli tyytyväinen käydessään katsomassa työtä JA että tiedän mihin minun pitää kiinnittää tulevaisuudessa huomiota.

ukko liukuvärjättynä

Pinnoitusmenetelmän valinta

Pinnoitusmenetelmää valittaessa olisi mielestäni lähdettävä purkamaan sitä asiakkaan tiedoista ja toiveista. Eli ottaa huomioon värit, sävyt, materiaali, käyttökohde, tuleeko ulos, kosteisiin tiloihin jne. Nämä tietää vain asiakas itse.
Sen jälkeen onkin helpompaa valita itse pinnoitusmentelmä. Olkoon se sitten maali, lakka, vaha tai joku muu pintakäsittelyaine, löytyvät suositellut levitystavat, -kerrat ja kuivumisajat yleensä tuoteselosteesta.

Erilaisia pintkäsittelytuotteita ja menetelmiä

Mustaa metallia

Lakkausta puupinnalle

Kuultomaali/lakkapinta puulle

Savumarmoroitu lipas puuta

Petsatut kannen keskikoriste ja reunalistat ^

Krakeloitu peilinkehys

Pohdintaan laaduntasosta työpaikallani vaikuttaa monikin seikka mm. pohjatyöt pitäisi olla oikealla tasolla. Puupuolelle työskennellessä pintojen hionta ja kittaus kohdillaan ennen varsinaista pohjamaalausta, metallipuolella taas lähinnä rasvaton ja ruosteeton pinta.
Itse pintakäsittelytyössä maalaamossa oikeat ruiskun (jos ruiskun käyttö mahdollista) valinnat, paineen /viukan koon säädöt kohdillaan sekä etäisyyden pitäminen tuotteesta ja ruiskutus suunnat. Sekä tietenkin maalien/lakkojen oikeat sekoitus-suhteet niiden ikä oikeat pohjamaalit tai lakat yms.
Ja lopuksi muttei vähiten tärkeimpänä maalamon ilmansuodattimien sekä maalauslaitteiden kunto. Itse työpaikallani koitan pitää ne mahdollisimman toimivina. Huoltomiehen avustuksella esim viimeksi laitettiin vanhempaan korkeapaineruiskuun yksi ylimääräinen suodatin aineletkun lähtöön. Vaihdoin myös tiivistesarjan yläsäiliö ruiskuun, mutta pelkäämpä että se ei auta koska ruisku on niin vanha ja vuotaa ilmaa ihan väärästä päästä, eli neulansäätöruuvin puolelta. Pohdinnassa onkin uusi ruisku ja mahdollisesti kertakäyttöastiat. Helpottaisivat ainakin tuolien pintakäsittelyssä!

Ja taas olis aika tarttua toimeen elikkäs kirjoitella näitä koti tehtäviä joista en välttämättä oikein tiedä mitään .

Mutta atexia tuli miettittyä ja luulisin että ne työpaikallani ovat niin kunnossa kun netuolla työmaalla voivat olla   ,ehkä liuotin ja pintakäsittely aineiden sekä niiden jätteiden sijoittamis ja varastointi on hieman hakusessa.Täytyykin pyytää lupaa päästä mukaan kun päivittävät asiakirjan se aika alkaa olla jo lähellä.

Sitten asiasta josta en saanut selvyyttä, muuta kuin hankkimalla tikkurilasta standardi taulukoita ja maalaus oppaita. joista kävi ilmi että puupinnoille joita enemmän työssäni pintakäsittelen,ei kyseisiä standardeja ole laadittu,ja metalli puolella taas niitä kyllä on mutta hän joka työpaikassani osaisi vastata kysymyksiini näistä mitä me käsittelemme ja millä käsittelemme, on ollut ilmeisen kiireinen koska ei ole asiaa ehtinyt kanssani pohtimaan.